Edellytykset koodaamisesta innostumiseen voidaan nykyään luoda jo peruskoulutasolla. Tämä edellyttää muun muassa kaikille tasa-arvoista koulumaailman teknologiainfrastruktuuria ja välineitä, mutta myös opettajan rooli on avainasemassa. Beijing Normal Universityn ja Tampereen teknillisen yliopiston (Pori) yhteistutkimushanke Teaching and Learning of Coding Skills in China and Finland: Coding Skills as a Success Factor for a Society selvitti eroavaisuuksia suomalaisten ja kiinalaisten opettajien asenteissa teknologiaympäristöön, valmiuksiin opettaa koodausta sekä opetusmenetelmiin. Lisäksi tutkimuksessa kartoitettiin, kuinka tärkeinä opettajat pitävät tulevaisuudentaitojen opettamista osana perusopetusta. Tulevaisuudentaidoiksi käsitettiin esimerkiksi looginen ajattelu, ongelmanratkaisukyky, luovuus, ohjelmointi, sosiaaliset ja yhteistyötaidot, yrittäjyys, kommunikaatiotaidot sekä analyyttinen ajattelu. Tutkimukseen osallistui yhteensä̈ 559 vastaajaa, joista 406 oli Kiinasta ja 153 Suomesta. Suomessa ohjelmointi tuli osaksi peruskoulujen opetussuunnitelmaa syksyllä 2016. Ohjelmointia opetetaan aineopetuksen ohessa kaikilla luokilla ensimmäisestä luokasta yhdeksänteen saakka.
Koodausosaamista ei pidä kuitenkaan nähdä pelkästään yksittäisten koodauskielten hallintana, vaan enemmänkin ajatuksena siitä, että opitaan ajattelemaan, miksi esimerkiksi tietokone toimii kuten se toimii, mikä logiikka koodaamisen takana piilee. Koodausosaamista voidaan myös lähestyä vaikkapa visuaalisten koodausohjelmointiympäristöjen avulla (esimerkiksi Scratch) tai erilaisten koodattavien lelujen ja robottien kautta (esimerkiksi Lego Mindstorms EV3).
Eriäviä asenteita teknologiamurrosta kohtaan
Tulosten mukaan kiinalaiset opettajat suhtautuivat myönteisemmin teknologiamurrokseen ja kokivat it-taidoista olevan hyötyä oppilaille sekä opetuksessa että myöhemmin työelämässä. Lisäksi kiinalaisten opettajien asenteet tulevaisuudentaitojen opettamiseen osana peruskouluopetusta olivat positiivisemmat kuin suomalaisilla opettajilla. Eroavaisuuksia nousi myös jonkin verran opetusmenetelmistä ja teknisten laitteiden käytöstä. Suomalaisissa kouluissa käytetään oppitunneilla älypuhelinta, kun vastaavasti kiinalaisissa kouluissa käytetään tietokoneita ja tabletteja. Sen sijaan opettajien ohjelmointitaidoista ei löytynyt juurikaan eroja – molemmissa maissa opettajien ohjelmointitaidot olivat keskimäärin melko alhaisia. Lisäksi osa opettajista ilmaisi koodauksen olevan heille täysin vieras alue.
Tämän pohjalta ei ole yllättävää, että asenteet koodausosaamista kohtaan ovat osin negatiivisia. Puutteellinen osaaminen saattaa johtua siitä, että vaikka opettajalla olisi kiinnostusta, hänellä ei välttämättä ole resursseja, ja tai edes koulutusta tarjolla, johon lähteä mukaan. Opettajille tulisikin turvata mahdollisuus lisä- ja täydennyskouluttautumiseen työajan puitteissa. On myös erittäin tärkeää huomioida, että ei riitä, että tietotekniset välineet vain toimitetaan luokkatiloihin, vaan opettajat tarvitsevat myös pedagogista ohjausta teknologian käyttöönoton tueksi.
Tulevaisuuden työelämävalmiudet opitaan peruskoulussa
Maailma digitalisoituu kovaa vauhtia. Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan entistä enemmän teknologiaosaamista, erityisesti myös (hyöty)pelialalla, mutta myös sen ulkopuolella. Sen vuoksi työelämä- ja teknologiataidot sekä koodaaminen ovat myös Suomen talouden kannalta katsottuna tärkeitä menestystekijöitä. Opettajilla on nyt suuri rooli oppilaiden innostamisessa näiden taitojen opiskeluun. Tämä on suomalaisen koulujärjestelmän haaste, johon tulee reagoida nopeasti.
Pauliina Tuomi
Tutkijatohtori, TTY